Pyöräkuume

Kalamies hankki talouteemme pari vuotta sitten läskipyörän. Tämä pyörä on rungoltaan minulle aivan liian iso, mutta silti se ajomukavuudessaan päihittää oman pyöräni. Pyörän, joka on tarkoitettu ainoastaan lyhyitä liikkumisia varten, mielellään niin ettei vauhti kiihdy kovin hurjaksi tai ihmisjoukot hypi eteen. Nykyisessä pyörässä jarrujen käyttö vaatii todella paljon voimaa ja muutenkin pyörä tuntuu auttamattoman huonolta kun olen pari kesää rullaillut kivoja metsäpolkuja läskipyörällä. Haaveena on lähteä pyöräreissuun pohjoiseen (edellyttäisi myös toista läskipyörää tähän talouteen) ja olen pyörää kuljetellut mukanani reissuilla – siskon asuinpaikan lähettyviltä on löytynyt reittejä, jotka menivät tämän läskipyöräilijän parhaisiin pyöräilykokemuksiin.

Pyöräily käy erinomaisesti kuntoilusta. Pallopelit loppuivat omalta osaltani polven hajoamiseen, mutta pyöräily tuntuu olevan hyvä vaihtoehto polvelle, jonka liikeradat ovat rajalliset ja juoksu on paikoitellen hankalaa. Työmatkapyöräily on myös erittäin jees, jos välimatka on sopiva.

Tällä hetkellä hieman epäröin n. 15 kilometrin matkaa suuntaansa, mutta kunhan saan uuden menopelin alle, on tavoitteena aloittaa pyöräily ainakin töistä kotiinpäin. [Edit: Syksyllä tulikin tämä matka rullattua pyörällä pari kertaa viikossa molempiin suuntiin :)]

Muutimme omaan kotiin alkuvuonna 2017 ja pyöräreitit testattiin vaikeissa olosuhteissa. Läskipyörä soveltuu erinomaisesti lumella ajamiseen mutta loppukevään jäljiltä polut olivat osittain jäässä.

Vuokatti yllätti iloisesti mukavilla reiteillään. Matkan varrella onnistumisia ja elämyksiä, eläimiä ja kaatumisia. Tällä reissuilla onnistuin kaatumaan pitkospuilta suoraan ojaan, mutta se ei auringonpaisteessa haitannut.

Isojärven kansallispuistosta löytyy pyöräilyyn sopivia reittejä. Kunhan ei eksy ensin ”väärille urille” ja kanna pyörää muutaman kilometrin verran. Mutta kuntoilua se on sekin.

Ensimmäisiä kertoja läskipyöräilemään lähdössä.

—– ** PÄIVITYS**——-KUUME ON LASKENUT——