Pidän automatkailusta ja olemme kalamiehen kanssa viettäneet ensimmäisen yhteisen loman autoillen ympäri Keski-Eurooppaa. Tämä lienee oman bloggauksen aihe ja tässä keskityn viimeisimpään automatkaamme kesällä 2014, joka suuntautui Pohjois-Ruotsin kautta Norjaan ja Lofooteille.
Matkakohde valikoitui alkuvuodesta 2014 molempien toiveiden pohjalta. Suunnittelua ei tehty perusteellisesti kuten Eurooppaa kierrellessä, mutta muutamat yöpymiskohteet valikoituivat kalapaikkojen perusteella. Ja tämän lopputuloksena reitin päämääräksi sopi Lofootit, jonne allekirjoittanut oli haaveillut pääsevänsä.
Tila-auto on erittäin kätevä matkustamiseen (ja harrastusvälineiden kuljettamiseen). Yövymme pääsääntöisesti leirintäalueilla, joten mukaan pakataan makuupussien ja tyynyjen lisäksi ilmapatja. Telttailu on ihan parasta 🙂
Mukaan otettiin myös Golf-bägit, olihan Green Cardien suoritus tehty kesän alussa. Golf-taidot taisi jäädä kiireessä pakkaamatta.
Yövyimme ensimmäisen yön Torniossa ja aamun Haaparannan ostoksien jälkeen jatkoimme matkaa ensimmäiseen määränpäähän. Ruotsin Ammarnäs oli tuttu kalamiehelle työmatkan perusteella ja on myös suosittu kalastuskohde.
Täältä suuntasimme Norjaan. Minulle matkan ehdoton kohokohta oli Lofootit, joka yllätti todella positiivisesti ihanilla maisemillaan. Suosittelen ehdottomasti vierailua, jos Lofootit on ollut unelmissa. Kuvat eivät tässä tapauksessa kerro sitä kauneutta mitä autoillen pystyi ihailemaan.
Päädyimme sattumalta paikkaan nimeltä Unstad, joka on maailman pohjoisin surffipaikka >> http://unstadarcticsurf.com/ ja kuvia voi fiilistellä Instagramista >> https://www.instagram.com/unstadarcticsurf/.
Tätä emme olleet suunnitelleet etukäteen ja kalamies varasi innoissaan välineet ja suuntasi hyytävän kylmään veteen. Täällä yövyimme leirintäalueella useamman yön ja tutustuimme paikalla olleisiin surffaajiin, joita Unstadiin oli tullut Suomen lisäksi ympäri maailman. Mielenkiintoisin tarina löytyi surffiopettajalta, joka oli aikoinaan selviytynyt hain hyökkäyksestä.
Erikoisinta oli se, että olimme varautuneet norjalaiseen viileään kesäsäähän, mutta aurinko paistaa porotti täydeltä taivaalta ja kelit olivat erinomaiset. Kävimme myös kiipeilemässä lähistöllä olevilla vuorilla ja siellä olisi varmasti löytynyt patikoitavaa vaativaan makuun. Itse en korkeanpaikan pelkoni vuoksi kovin korkealle kiivennyt, mutta maisemat avautuivat kivasti myös alempaa 🙂
Toim. huom. Kuvassa tuntematon surffaaja, ei kalamies.
Unstadin lisäksi kiersimme eri saarilla sitä mukaan kun autolla helposti pääsi. Emme käyttäneet lauttayhteyksiä vaikka se olisi nopeuttanut matkantekoa vaan nautimme upeista maisemista.
Paluumatkalla suuntasimme Ruotsin Lappiin ja siellä kalamiehen valitsemaan kohteeseen. Siirtymä tapahtui Kiirunan kautta, josta erityisesti jäi mieleen Torniojärvi. Näissä maisemissa olisi voinut viettää pidempään ja usein automatkoille suunnittelee turhan tiukan aikataulun eikä loppumatkassa spontaaneille pysähdyksille jää aikaa.
Reissun viimeinen yö vietettiin leirintäalueen supersympaattisessa mökissä Tornionjoen varrella. Tämä reissu kokonaisuudessaan kesti n. pari viikkoa – aikaa olisi voinut olla enemmän mutta työkuviot eivät antaneet periksi. Olimme varautuneet myös ruokatarvikkeilla, joten matkan aikana en kokenut että Norja olisi ollut erityisen kallis maa. Valmistimme pääsääntöisesti ruoat itse ja täydensimme ruokavarastoja tarpeen mukaan.
Sanna Virtanen 